Search
Search Menu

Minkä kokoinen Facebookin cover photo on?

851×315. Tämä ja muutaman muun olennaisen palvelun aineistojen koot kerättiin selkeään infografiikkaan LunaMetricsillä. Kannattaa tosin huomata, että grafiikassa on unohdettu mobiili. Facebookin sivulla cover photon ja profiilikuvan kokoa ei tarvitse erikseen miettiä mobiiliin, mutta jos haluaa yhdistää nämä kuvat ovelasti, kannattaa testata myös luurissa – kuvien keskinäinen sijoittelu on rasittavasti juuri pikkuisen erilainen.

LunaMetricsin artikkeli »

Infografiikka on niiin vanha juttu

Supremacy of parties

Iso data, visualisoinnit ja infografiikka olivat viime vuoden kuumia termejä. Asiat liittyvät toki nettiin, nykyaikaisen tiedon louhintaan ja visuaalisesti enemmän ja enemmän orientoituvaan viestintään. Mutta uutta niissä ei juuri ole kuin design. Tyylinäyte 1800-luvun Ameriikasta: http://theatlanticcities.com/design/2013/01/motley-roots-data-visualization-19th-century-census-charts/4500/

Twitter tulee viimeinkin

image

Väitän, että 2012 tulee viimein näkemään Twitterin rantautumisen Savoon. En siksi, että olisin itse siitä innostunut (en ole), enkä siksi, että käyttäjämäärä olisi ylittänyt jonkin rajapyykin (tuskin). Muutamia syitä:

Twitter tulee lähelle

Applen iPhone ja Nokian uudemmat N-sarjalaiset ovat ottaneet Twitterin omakseen. Näissä twiittaukset sujuvat ilman ohjelmien asennuksia heti kättelyssä. Androidillekin on Twitter-appeja niin monta ettei jaksa edes laskea (no tässä pari kovinta listalla). Jo näissä laitteissa Twitter lakkaa olemasta verkkopalvelu ja muuttuu näppärästi saavutettavaksi turinaboksiksi.

Mobiiliulottuvuuden lisäksi Apple vahvisti uskonsa Twitteriin ottamalla sen integraaliseksi osaksi tulevaa Mountain Lion -käyttöjärjestelmäänsä. Edelleen kovassa nosteessa liitävä Apple on ennenkin asettanut trendejä käyttöliittymälinjauksillaan ja nyt taitaa olla Twitterin vuoro.

Vähemmän insinöörien piipitystä

Twitterin tunnusomaiset Kapteeni Haddock -koodit @#!+#! ovat jo hiukan avautuneet muuallakin, eikä niitä ehkä tarvitse enää pelätä. Kaliforniassa on onneksi tajuttu kirosanamerkkien kummallisuus ja twitter.com on jo jonkin aikaa osannut oikeat painikkeet retweettaukselle ja vastaukselle. Näitä on jokaisessa uudessa design-versiossa tuotu näkyvämmiksi, jotta kansa välttyisi koodaamiselta (muistatko kaikki nämä?). Meni loppujen lopuksi yllättävän pitkään, ennenkuin lintumiehet antoivat periksi käyttäjille.

Facebookin pöhöttyneisyys on tuskaa

Ystävien timelineja riittävän pitkälle selaillessa voi huomata mielenkiintoisen ilmiön. Statuspäivitykset ovat uhkaavasti muuttumassa yksinkertaisista “söinpä juuri juustoa” -tokaisuista mietitymmiksi ja merkityksellisemmiksi. Liekö vaatimustaso noussut näyttämisen paineesta vai onko käyttöaktiivisuus karissut tyhjänpuhujien joukossa? Osansa ilmiössä on varmasti myös Facebookin Top Stories -suodattimella, joka oletusarvoisesti valitsee käyttäjälle tärkeimmät keskustelut EdgeRank-algoritmilla. Väitän kuitenkin, että kevyiden pikapäivitysten tarve ei ole kadonnut mihinkään. Sille on löydyttävä uusi kanava ja Twitter on hyvä vaihtari.

Pöhöttyneisyydestä kielii myös valtava markkinointiviestinnän määrä ja loputtomat Facebook-seminaarit (joihin itsekin olen syyllistynyt). Viimeisenä niittinä nuorisolle on luonnollisesti tullut vanhempien saapuminen paikalle.

Viimein Suomessa?

Suomi välttyi ihmeen kaupalla ensimmäisen aallon Twitter-innostuksesta ja käyttäjäkunta on jäänyt suhteettoman vähäiseksi. IT- ja markkinointiviestinnän alalla sitä otettiin innolla käyttöön ja kun toimittajatkin innostuivat, niin saatiin aikaiseksi vaarallinen noidankehä; toimittajat kirjoittivat ammattilehtiin Twitteristä, ammattilaiset twiittasivat ja jälleen uutisoitiin. Markkinoinnin ja viestinnän ympyröissä syntyi mahtava harha  Suomenniemen valtaavasta 140 merkin ihmeestä. Jotkut onnettomat lähtivät tekemään kuluttajamainontaa Twitterissä ja pahastuivat, kun parinkymmenentuhannen käyttäjän joukosta ei löytynytkään vipua wc-paperin myyntiin.

Olen vahvasti linjannut, että unohtakaa Twitter kanavana, mikäli ette puhu IT-, mainos- tai viestintäväelle. Mielipide pitää edelleen, mutta odottelen innolla, josko seuraavat 10 kuukautta toisivat siihen muutoksen.

Itse ajattelin (yrittää) kantaa korteni kekoon ja aktivoitua Twitterissä, vaikka se menisi kummitteluksi. Katsotaan, riittääkö virta ;)

Roadmap ei ole strategia

Roadmap

RoadmapViime viikkoina olen kiusannut itseäni viisaampia ja haastanut heitä setvimään ajatuksensa siitä mitä strategia on. Mikä erottaa strategian taktiikasta? Miten suhtautuvat toisiinsa strategia, tavoitteet, roadmap, taktiikat, toimenpiteet? Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että nämä ovat selkeästi eri asioita, mutta määritelmät menevät iloisesti ristiin. Vastoin normaalia logiikkaa ääripäiden naulaaminen onkin osoittautunut vaikeaksi, mutta löysin vahvistusta jo pitkään kalvaneelle epäilylle: roadmap ei ole strategia.

Miksi olisi? Ehkä siksi, että usein roadmappia kutsutaan strategiaksi. Ehkä siksi, että strategiatyötä tehdessä tuntuu asiakkaan suurin toive olevan, että he saavat kattavan ja hyvän roadmapin. Tai ehkäpä siksi, että strategia ilman roadmappia tuntuu helposti pelkkältä konsulttien läpinältä. Read more

Meilisuoran otsikointi

Meiliboksissani häämöttää muutama sähköposti, jotka käyvät raakaa eloonjäämiskamppailuaan.

  • Discover the upscale Universe of Pullman!
  • Kevätmainos
  • VITUN HOMOT
  • Miksi et tehostaisi liiketoimintaasi Severan avulla?
  • Mittatilauskengät -20% Helsingin Stockmannilla

Nopeita arvauksia, mikä toimii ja miksi? Entä onko asiassa toimittu oikealla tavalla? Muutamia vinkkejä linkin takaa.

Read more

Siiloihin huutelu ja toimistojen briiffaaminen

Mainostaja. Briiffaathan aina mediatoimiston, mainostoimiston ja digitoimiston erikseen ja pidät ne omissa siiloissaan, etteivät pääse nokittelemaan tai sotkemaan asioita? Samalla tavoin kuin taloremonttia tehdessä pidät kaikki eri urakoitsijat autuaan tietämättöminä muista tekijöistä? Ja häitä järjestäessä et koordinoi somistajan ja pitopalvelun kanssa? Pidetään yhdessä kaikki toimijat varpaillaan, niin eivät pääse keskenään juonimaan mitään.

Jep – onnea valitsemallasi tiellä. Tässä nopea vinkki elämäsi helpottamiseksi:

Read more

Valikon sanat ja kategorioiden nimet

Sisällön jakaminen loogisiin osiin ja näiden osien nimeäminen on ehkä tärkein ja monesti myös vaikein duuni saitin suunnittelussa. Jako määrittää koko käyttökokemusta, mutta näyttelee kovin epäkiitollista osaa suunnittelussa – tee jako päin persettä niin kaikki haukkuvat ja kun hirveällä vaivalla saat palikat juuri oikein, ei kukaan huomaa.

Tässä piileekin koko jaottelun ja valikkosuunnittelun kultainen jyvä: Oikein suunniteltu valikko on täysin huomaamaton. Loppuun asti viilattu valikko luo täydellisen intuition illuusion, joka toimi ajatuksen jatkeena. Jokainen epäloogisuus, väärä sana tai tekninen vajavaisuus on kuoppa tiessä, johon käyttäjä joutuu reagoimaan.

Read more

Google-adhd haittaa jo elämää

Luen jo lehteä niin kuin Googlea.
Alkaa aikalailla ahdistaa kun jokaisesta jutusta pitäisi
olla Google-tyyppinen tiivistelmä ja …
www.teemueskola.net/ - VälimuistissaSamankaltaisia sivuja

Onko tuttua?

Google Suomi

Google Suomi

Heräsin krapuloissani Hesaria lukemaan ja Google-adhd iski todella kovaa vasten kasvoja. Vapisin parvekkeella mehulasin ympärillä ja yritin saada jotain tolkkua eilisen tapahtumista. Pahuksen toimittajat kirjoittavat pitkäpiimäisiä juttujaan palstatolkulla, kun tarvitaan pikaista silmäilyä! Mitä tämä on? Kuka on vastuussa? Missä on EU?

Onko Google-adhd jo tautiluokittelussa? Omaa elämääni se ainakin vaivaa. En jaksa lukea kaikenmaailman pitkiä ja pöhköjä blogipostauksiakaan kun niistä ei saa kokonaiskuvaa 70 + 155 kirjaimella. Googletuloksen otsikon pituus on siis maksimissaan 70 merkkiä ja metakuvauksen 155 – pääsinpäs viisastelemaan.

Nielsen puhuu microcontentista ja kuka mistäkin. Onko tulevaisuuden ruutuaivo niin jumissa mikrosisällöstä, että makrokokoiset tarinat jäävät täysin paitsioon? Mieluummin otan ehkä lääkkeitä, kunhan Pfizer (Pekka Faarao Izer) tai jokumuu herää ahdinkooni…

Meilaus ja henkilötietojen kerääminen

Kerätäänpä sähköpostiosoitteita ja pidetään meiliorgiat!

Tällä ajatuksellahan moni markkinoija ja mainostoimisto lähtee tekemään nettikamppista. Itsekin myönnän syyllisyyteni. Eihän se väärin ole, mutta miten tietoja oikeasti kerätään ja mitä niillä saa tehdä? Aina kun tästä keskustellaan, ilmaantuu kaikenmaailman perhanan asiantuntijoita, joilla on vahva näkemys laeista ja moraalista ja ties mistä. Ja “meillä kun oli yks kamppis, niin siinä ainakin tehtiin näin”. Jepujee.

Kuka tästä oikeasti tietää jotain? No Mikko Viemerö.

Read more